Miten korona on vaikuttanut päihde- ja mielenterveysjärjestöjen matalan kynnyksen toimintaan?

road-1711750_1280

Haastattelimme mielenterveys- ja päihdejärjestöjen matalan kynnyksen kohtaamispaikka- ja jalkautuvaa työtä tekeviä työntekijöitä. Yhteensä 11 virtuaalista yksilö- tai ryhmähaastattelua tehtiin 16.4.-6.5.2020 välisenä aikana, joihin osallistui 15 ihmistä. Tavoitteena oli selvittää koronan aiheuttaman poikkeustilan vaikutuksia järjestöjen toimintaan ja asiakaskunnan tilanteeseen. Tutkimus oli osa Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmaa (MIPA2.0). Kuvaamme alla työntekijöiden pohdintoja mielenterveys- ja päihdejärjestöjen asiakkaiden tilanteesta poikkeustilan aikana ja tulevaisuuden uhkista.

Miten saada päiviin rytmiä, kun kohtaamispaikat ovat kiinni?

Kohtaamispaikoissa erityisesti avun ulkopuolelle jäivät ne, joilla ei ollut tarvittavia välineitä tai osaamista virtuaalipalveluiden käyttöönottoon. Toinen ulkopuolelle jäävä ryhmä olivat ne asiakkaat, joita ei tavoitettu toiminnan anonymiteetistä tai esimerkiksi kaoottisesta elämäntilanteesta johtuen.

Kohtaamispaikkojen yhtenä tärkeänä tehtävänä oli luoda päihde- tai mielenterveysongelmien kanssa painivien ihmisten päiviin rytmiä. Kun monien kohtaamispaikkojen kasvokkainen toiminta oli suljettu, rytmin katoamisen uskottiin johtavan päihteidenkäytön lisääntymiseen tai retkahduksiin. Mielenterveysjärjestöjen osalta rytmin katoamisen uhkana oli lääkkeiden unohtuminen, ja tätä kautta psykoosi- ja itsemurhariskin kasvaminen. Uhiksi nähtiin myös lisääntynyt yksinäisyys, pelkotilat, epävarmuus ja näiden kautta mielenterveyden huonontumiseen. Näiden uhkien toteutumisesta oli jo viitteitä.

”Siinä saattaa joutua tekemään todella kovasti hommia, että ne rohkaistuvat taas tulemaan”

Tilanteen pitkittyessä oli huoli siitä, kuinka ihmiset tavoitetaan taas palveluiden piiriin niiden avautuessa uudestaan. Mietittiin myös riittävätkö kriisin jälkeen resurssit esimerkiksi katkoilla ja kuntoutuslaitoksissa, kun asiakasmäärät kasvaisivat samalla kuin mielenterveys- ja päihdepuolen taloudellisten resurssien pelättiin heikkenevän kriisin myötä.

Jalkautuvaa työtä laajentamalla vastataan lisääntyneeseen avun tarpeeseen

Jalkautuvassa työssä asiakkaita tavoitettiin aiempaa helpommin, koska kadulla oli enemmän ihmisiä ja heidät havaittiin helpommin yleisen liikkumisen vähentyessä. Kadulla asui työntekijöiden mielestä aiempaa enemmän ihmisiä, jonka uskottiin johtuvan siitä, että vailla asuntoa olevat ihmiset eivät voineet yöpyä ”vieraina” asuntoloissa tai kavereidensa luona. Erityisesti Helsingissä päihteitä ongelmallisesti käyttävien ihmisten pariin jalkautuvat työntekijät kertoivat perustarpeisiin liittyvästä hädästä: lisääntyneestä asunnottomuudesta, kovasta nälästä ja huonontuneesta perushygieniasta.

Työntekijät huomauttivat, että tilanteeseen on pystytty pikkuhiljaa vastaamaan paremmin. Jalkautuvaa työtä tehtiin enemmän ja lisää ruokailu- ja hätäasumispaikkoja oli tulossa:

”Ihmisillä on nälkä ja ne ei välttämättä montaa kuukautta niillä kolmioleivillä elä, niin kaupunki alkaa perjantaina jakamaan lämpimiä aterioita. Ja viilannut hätämajoituspaikkoja, että niitä pitäisi riittää useammalle ihmisille.”

Tilanteen pitkittyessä moni riski voi toteutua

Työntekijät olivat huolissaan ihmisten taloudellisesta tilanteesta ja erityisesti asuntoasioista tilanteen pitkittyessä. Kynnyksen esimerkiksi häätöön uskottiin olevan suuri akuutin kriisin ollessa päällä, mutta pelättiin tilannetta akuutimman vaiheen jälkeen. Moni on saanut apua tukiasioihin kohtaamispaikkojen työntekijöiltä ja monien ihmisten tukiasioiden uskottiin olevan retuperällä. Lisäksi poikkeustilaan liittyvä ohjeistus rajoitti jalkautumista asuntoihin ja pelättiin että monen ihmisen asuntojen siisteys ja yleiskunto voisivat aiheuttaa ongelmia.

Yhtenä uhkana nähtiin koronan leviäminen huono-osaisten päihdeongelmaisten parin. Tämä riski ei ollut vielä realisoitunut, mutta hätämajoitusten ja suurempien kadulle kokoontuneiden porukoiden pelättiin olevan otollisia paikkoja taudin leviämiselle. Lisäksi moni asiakkaista kuului erilaisiin riskiryhmiin.

Huumeiden laadussa, hinnassa ja saatavuudessa ei ollut vielä haastatteluhetkillä tapahtunut erityisen suuria muutoksia. Tilanteen arvioitiin jatkossa johtavan lisääntyneeseen rahoitustarpeeseen laittomilla tai muuten riskialttiilla keinoilla. Lisäksi huono saatavuus voisi johtaa yliannostuksiin tai lisääntyneeseen sekavuuteen epäpuhtaiden aineiden tai pääpäihteen vaihtumisen myötä. Korona ja sen aiheuttama poikkeustila oli myös nostanut kynnystä hakeutua hoitoon somaattisten vaivojen (esim. sydänongelmien ja tulehtuneiden haavojen) takia. Esiin nousi myös, ettei tartuntatautien (esim. hiv tai hepatiitti C) testaus ollut ohjeistuksien vuoksi tällä hetkellä systemaattista.

 

Teemu Kaskela, Sari Jurvansuu ja Jouni Tourunen
A-klinikkasäätiö
Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma (MIPA 2.0)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s