Suomi juo edelleen

beer-bottles-3151245_1280

Otsikko on paitsi yksi esillä olleista ehdotuksista tuoreen Näin Suomi juo -kirjan nimeksi, myös huomio kirjan sisällöstä: alkoholin juominen on edelleen Suomessa voimissaan. Viime aikoina huomiota saaneet prosenttiyksikön vaihtelut juomien myynnissä alas tai ylöspäin vuosineljänneksen aikana ovat lopultakin pientä värähtelyä suomalaisten juomatapojen vuosikymmenisessä jatkumossa.

Näin Suomi juo -kirjaan sisältöä tuotti seitsemäntoista alkoholi-, huume- ja rahapelitutkimuksen huippuasiantuntijaa Suomesta. Kirjan analyyseissä hyödynnettiin ensisijaisesti Juomatapatutkimusten vuodesta 1968 alkaen kahdeksan vuoden välein kerättyä haastattelutietoa, mutta kuvaa suomalaisten juomisesta täydennettiin tarvittaessa muilla aineistoilla. Kirjoittajien toiveena on, että poliittisissa päätöksissä alkoholin saatavuudesta ja verotuksesta otettaisiin huomioon tutkimusnäyttö; nyt tuoretta tutkimustietoa on jälleen tarjolla lisää. Kirjalla on annettavaa kaikille suomalaisten päihteiden käytöstä kiinnostuneille.

Juomatapatutkimuksen viimeisin haastatteluaineisto kerättiin syksyllä 2016. Pitkään jatkunut alkoholin kokonaiskulutuksen kasvu kääntyi vuoden 2007 jälkeen laskuun – vuonna 2016 kulutuksessa on palattu 2000-luvun alun tasolle. Kirjassa kuvataan erityisen tarkasti paitsi tutkimusvuoden tilannetta, myös 2000-luvun kokonaiskulutuksen kasvun ja vähenemisen ajanjaksoja.

Itselleni yllättävin havainto oli se, että alkoholista valtaosa, 78 prosenttia, liittyi riskikulutukseen: joko juoman juoneella henkilöllä oli kokonaiskulutuksensa puolesta kohonnut riski, tai juoma juotiin tilanteessa, jolloin ylitettiin humalariskeille altistava viiden annoksen määrä. Juomalajeista oli jo ennalta tiedossa se, että miehet juovat enimmäkseen olutta riippumatta siitä, kuinka riskialtista heidän juomisensa kokonaisuudessaan on. Sen sijaan riskillä juovien naisten valinnat olivat jonkinasteinen yllätys: kohtuukäyttäjänaisten suosikkijuoma oli viini, riskikäyttäjien olut.

Vuodesta 2008 vuoteen 2016 alkoholin kokonaiskulutus väheni, ja kokonaiskulutusmallin ennusteen mukaisesti myös suurten alkoholimäärien juominen kerralla väheni. Samoin sosioekonomiset erot alkoholikuolleisuudessa vähenivät kokonaiskulutuksen laskiessa. Sen sijaan sosiaaliryhmien juomatapojen erot kasvoivat: humalaan juominen ei enää ole kaikkia kansankerroksia yhdistävä tapa. Suomalaisten juominen ei vastoin odotuksia ole arkipäiväistynyt, vaan keskittyy aiempaa selvemmin viikonloppuihin. Osin samasta kehityskulusta kertoo myös se, että viinin ja oluen juominen ruokailun yhteydessä on käynyt entistä harvinaisemmaksi.

Kirja on alkoholikysymyksistä kiinnostuneelle rikas kokoelma niin aiempaa tietämystä tukevia kuin uusiakin havaintoja, joista alla joitain näytteitä:

  • naisten osuus kokonaiskulutuksesta on kasvanut 27 prosenttiin
  • lähes puolet nuorista naisista oli joutunut vuoden aikana päihtyneen ahdistelemaksi tai kiusaamaksi julkisella paikalla
  • alkoholin riskikäyttö on haitallisten tottumusten keskiössä: lääkkeiden väärinkäyttö, huumeiden käyttö, tupakointi ja ongelmallinen rahapelaaminen olivat muita yleisempiä riskijuojilla
  • alkoholin suurkuluttajista merkittävä osa käyttää alkoholin kanssa samanaikaisesti päihdyttäviä lääkkeitä tai kannabista
  • runsaasti alkoholia käyttävät kannattavat alkoholipoliittisten rajoitusten lieventämistä
  • runsaasti alkoholia käyttävät esittävät useita erilaisia syitä juomiselleen, kohtuukäyttäjät lähinnä sen, että juominen palkitsee sosiaalisesti
  • ikiraittiit perustelevat raittiuttaan lähiympäristön vaikutuksella, aiemmat riskijuojat hallinnan menetyksen pelolla, mutta yleisimmin raittiutta perustellaan raittiuden hyödyillä ja elämäntapavalinnoilla
  • riskijuojat luonnehtivat usein itseään kohtuukäyttäjiksi
  • ihmisten omaan ymmärrykseen perustuva haittojen ehkäisy on epävarmaa, koska runsaasti juovat eivät tunnista riskejä yhtä hyvin kuin kohtuukäyttäjät

Suomalaisten juomatapojen tuore tutkimus muistuttaa jälleen siitä, että alkoholiin liittyvät haitat ja riskit eivät kosketa vain joitain ’toisia’. Alkoholi ei edelleenkään ole tavallinen kuluttajatuote, ’ordinary commodity’. Viime vuosina tutkimus on enenevässä määrin kyseenalaistanut alkoholin mahdolliset terveyshyödyt. Sosiaalisia hyötyjä alkoholin juomiseen epäilemättä kulttuurissamme liittyy, ja se näkyy myös Juomatapatutkimuksen tuloksissa. Kirjan tulokset olivat itselleni tarpeellinen muistutus siitä, että meistä itse kunkin kulttuurisen kuplan juomatavat eivät välttämättä kerro suomalaisten enemmistön juomatavoista. Päätettäessä alkoholiasioista niin yksilö-, ryhmä- kuin yhteiskunnankin tasolla on järkevää ottaa huomioon tutkittu tieto. Hintoihin ja saatavuuteen puuttuminen vaikuttaa koko väestön alkoholinkäyttöön liittyviin haittoihin ja riskeihin.

Tomi Lintonen

Kirjoittaja on terveyden edistämisen dosentti ja työskentelee Alkoholitutkimussäätiön tutkimusjohtajana

Kirjan tiedot:

Mäkelä P, Härkönen J, Lintonen T, Tigerstedt C, Warpenius K (toim.): Näin Suomi juo – Suomalaisten muuttuvat alkoholinkäyttötavat (toim.). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s